torstai 28. marraskuuta 2013

Tiistain ihana päivä!
Keskiviikon mälsä päivä!
Joko, joko,  joko? Tää alkaa olla jo ihan joka aamuista. Ensimmäisenä kun herää niin pitää katsoa ulos terassille, että joko se ensi lumi on satanut yön aikana maahan... ... ja joka kerta joutuu pettymään. Tiistaina näytti jo positiiviselta, kun oli kuuraa ja pakkasta. Sekin ilma jotenkin piristi ja heti tuntui että on enemmän virtaa.Edes pakkanen ei tuntunut kylmältä, ainakaan minun mielestäni. Mä niin haluan sitä lunta, kun se tuo niin paljon enenmmän valoa näihin päiviin. Ei sitä vaan jaksa sitä, että jo klo 16 on ihan pimeää. No se pakkaspäivä jäikin siihen yhteen, yöllä oli satanut vettä, pakkasesta ei tietoakaan ja vesilätkäköitä kaikkialla. Kyllä vähän pisti mielen matalaksi. :/ Muutenkin mä odotan sitä lunta, kun me nyt ulkoillaan lähes tulkoon joka päivä kahdesti, joskus jopa kolmesti. Olisi se mukavaa, jos olisi jo päässyt leikkimään lumileikkejä. :)

Onko teillä jotain kirjaa mitä pitää lukea useasti. Meillä on ja sen on näköinenkin. x) Lähes joka sivu teipattu ja nyt siitä lähti jo kansikin irti. Piti jouluksi tilata uusi. Tilasin saman kirjan Heren serkuilllekin, kun kuulema serkutkin tykkäsivät siitä kovin. Meillä se oli nimittäin unohtunut yksi päivä anoppilaan. Anoppihan ei ollut uskaltanut antaa sitä luettavaksi, kun se nyt oli siinä kunnossa. xD



Nykyään meillä siivoaminenkin on niin helppoa. Kun mä imuroin, Here katsoo Fröbelin Palikoita. Kun on aika ottaa luuttu esiin, ryntää pikku apulainen paikalle ja sanoo: autan äitiä. Onneksi luuttuja on 2. Mä olen sitä mieltä, että on hyvä opettaa näitä asioita pienestä pitäen, vaikka välillä ei omat hermot meinasikaan kestää x) Tosin meillä nyt luututaan matotkin nykyään. :D









sunnuntai 24. marraskuuta 2013

pipareita ja pez:ejä!

Nyt sain vihdoinkin viikonloppuna aikaseksi leipoa Heren kanssa pipareita. Oli kyllä mukavaa puuhaa ja Here kyllä heti tajusi mikä oli homman nimi. Tosin äidille tuli kiire, kun taikinaa alkoi kadonta vinhaa vauhtia suuhun. Piparithan ovat tunnetusti parhaimpia taikina muodossa. x) varsinkin itsetehty taikina, odotan innolla, koska äiti soittaa ja sanoo, että on tehnyt taikinan ja nyt tarvitaan niitä leipojia. :P Meillä possumuotti oli suuressa suosissa, arvatenkin Pikku Kakkosen Pipsa Possun ansiosta. :D 2 pellillistä saatiin tehtyä, joka on ihan hyvä määrä, kun Kake ei niitä kummiskaan syö. Here on tykännyt todella paljon. Yhdessä koristeltiin piparit myös. Nykyään on niin helppoa, kun sokerikuorrutteenkin voi ostaa valmiina. 


Sitten mulle selvisi miksi aina niin innoissaan Here on lähdössä isin kanssa kauppaan. Ainahan sieltä jotain pientä tarttuu mukaan meidän neidille. Tällä kertaa kotiin tuli erittäin iloinen ja tyytyväinen tyttö. Kädessä oli nimittäin pez-tiikeri pakkaus ja 8-karkkipakerin pez-pakkaus. Niissä missä se ukkeli on, niin niissähän taitaa tulla 3 mukana, eli pezejä siis riitti. :D Mun mielestä kauppaan olisi voinut jättää sen toisen pakkauksen. x) Here tajusi myös heti miten homma toimii: kun päätä kääntää taakse päin karkkia tulee ulos. Ei siinä kovin kauan mennyt kun eka satsi oli jo vedetty napaan. No onneksi niitä ei tarvitse kerralla syödä ja kun sen nostaa johonkin talteen niin helposti se myös unohtuu. Kyllä sitä vähän karkkia saa silloin tällöin syödä. Syönhän minä itsekin, herkkuperse kun olen. Ei se lapsenkaan suu tuohesta ole. Itse en jaksa ressata "pienistä" asioista. :) 

PS. kyseinen paketti on edelleen avaamaton. ;) Tänään ei siitä tarvitse antaa, kun lähdetään Heren serkun 8v synttäreille. Hyvää syntymäpäivää N!

torstai 21. marraskuuta 2013

pitkästä aikaa!

Jospa sitä palaisi kirjoitusten pariin pitkän ajan jälkeen. Tässä on nyt todella paljon tapahtunut pienen ajan sisällä. Ei ole ollut oikein fiilistä eikä oikeastaan aikaakaan kirjoitella yhtikäs mitään. Tuntuuko teistäkin siltä, että vuorokaudesta meinaa tunnit loppua kesken??

Jos totta puhutaan, mä alan olla aika täynnä tätä vuotta. Tää 2013 vuosi ei ole ollut täynnä mitään muuta kuin kuolemaa. Se alkoi omalla keskenmenolla, tämän jälkeen haudattiin molemmat mummuni. Eikä riitä että omassa perheessä on ollut surua, sitä on ollut myös muualla. Yksi suurimmista murheistani on ollut, kun hyvä ystäväni menetti oman lapsensa ja hän joutui synnyttämään kuolleen poikansa. On ollut sydäntä raastavaa nähdä ja lukea hänen suruaan. Olen koittanut olla tukena, mutta mitäpä siinäkään voi sanoa. Eihän ne mitkään sanat todellisuudessa auta. Tukena olen ja olen hänellekin sanonut, että soittaa saa aina kun siltä tuntuu. Kaiken tämän keskellä hän vielä teki mulle ja Herelle samanlaiset pipot syksyksi. Aivan uskomaton ja vahva nainen. <3 J mä tiedän että sä selviät tästä(kin), kunhan vain aika menee eteenpäin. <3
Viimisin suru-uutinen tuli sitten viikonloppuna. Tuttuni tytär päätti että tämä maailma on liika hänelle ja hyppäsi 7 kerrokselta alas. :'( Kyllähän tämäkin laittaa miettimään, että miksi nuorin nainen päätyy tälläiseen ratkaiksuun. Vanhemmille varmasti kova paikka ja ne kysymykest joihin ei saa vastausta koskaan????!!! Kenenkään ei pitäisi joutua hautaamaan omaa lastaan. :(   L, kovasti voimia arkeen.

Sitten on tämä pirun paska sadesää! -,- missä se lumi viipyy?? Tällä viikolla on joka aamu satanut ja tänäänkin oli niin mukavaa olla 2 tuntia ulkona sateessa seisomassa ( NOT ). Here kyllä tykkäsi kun sai lätäköissä leikkiä. Oli muuten hiljainen leikkipuisto. Iltaisinkin tulee niin aikasin pimeää ja kuitenkin pitää lähteä ulos syönnin jälkeen. Muistakaa muuten rakkaat ne heijastimet!!! On aika halpa henkivakuutus. Itse käytän huomioliivejä.

Ja ei, vieläkään ei näy kahta viivaa testissä. -,- se tarkoittaa sitä, että tammikuussa kutsuu koulunpenkki ja Here menee päiväkotiin.

Sori nyt näin masentavasta tekstistä mutta pakko oli johonkin nämä asiat purkaa. Ehkä mä tästä taas aktivoidun ja kirjoitan useammin. Pakko nyt on jotain positiivista keksiä!!!!

<3 <3 <3 KOHTA ON JOULU!!!!! <3 <3<3

Mummuilleni:  

Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.
-Eeva Kilpi-


 http://www.youtube.com/watch?v=908IZPBag30

Pikku E:lle ja T:lle! Levätkää rauhassa. Nyt teidän on hyvä olla! <3
Olette ajatuksissa!