Pompin pomoin kuralätäköissä Kurahousut, kumisaappaat, sadehattu päässä (x2 )
Keitän kuravellii, sakeata vellii (x2)
Paistan, paistan hiekkakakun makean,
hiekkakakun päälle kaadan kuravellin sakean.
Nam, nam makean kuravellin sakean (x2)
Nam, nam, nam.
Joo ei ole mikään salaisuus, että mä en ole syksyihmisiä. Mä en vaan jaksais tätä synkeää, pimeää aikaa ennen talvea. Tuntuu, että aina kun syksy tulee niin joku painaisi tuolla olkapäillä ja tuntuu että sitä vaan laahustaa ties minne.
Mä olen kuitenkin omasta mielestäni myös positiivinen ihminen ja yritän lähes aina ajatella optimistisesti. Joten tässä pari päivää sitten kun oikeaasti oli ihan kiva ilma ulkona. Vähän raikas, aurinko paistoi, ei tuullut.. Mä katselin puita ympärilläni. Täytyy kyllä myöntää, että onhan se upean näköistä, tää ruska-aika nimittäin. Kaikkialla on ihanan keltaista, oranssia, punaista. Harmi, että mulla ei ole mitään hulppeaa järkkärikameraa vaan pieni digikamera. Sillä ei todellakaan saa kuvattua näitä upeita puita ja ne ei pääse mun kameralla mitenkään oikeuksiinsa. Yritän nyt kuitenkin välillä niitäkin napsia, ennen kuin on jo liian myöhäisä. On kyllä niin kaunista, voi että Lapissa olisi varmaan hienoa tällä hetkellä. <3
Sitten tulee taas näitä päiviä -,- jolloin kun herää ja kaikkialla kotonakin on pimeää, avaat verhot niin on harmaata, vettä tulee kuin se kuuluisan Esterin takamuksesta ( mistäköhän sekin tulee???) ja puista näkee, että tuulee ja lujaa. Juu, tekee todellakin mieli lähteä taaperon kanssa sinne. Onneksi mulla asuu tässä lähellä kaveri jolla on samanikäinen poika E. Nähdään joka viikko puistossa. Yleensä keskiviikkoisin käydään kerhossa mutta Here on nyt viikon ollut flunssassa ja ei me ihan vielä viititty mennä kerhoon kun on yskää ja nenä vuotaa. Ollaan siis jo voiton puolella sen suhteen, onneksi. No anyways, viestiteltiin aamulla, että onpa hurja ilma, mitä tehdään?? Kyllä me sitten päädyttiin siihen että puistoon on lähdettävä, onneksi sentään sade loppui. Ei muuta kuin lapselle kuravaatteer niskaan ja ulos. Herehän nautii ihan mahdottomasti, lätäköissähän on niin kiva pomppia. Puistossa Here ja E löysivät puiston kaksi ainoaa lätäkköä ja siinä he kaksistaan viettivät tunnin verran. Onhan se hauskaa lapsista ja varsinkin kun saa sotkea. Mua ei niin haittaa vaikka vaateet likastuisi, saahan ne pestyä. Ainoa ongelma on, että en halausi sisälle asti sitä kuraa x) onneksi meillä voi ulkovaatteet riipua terassilla.Ihanaa, että lapset eivät välitä ilmoista ollenkaan, kuhan on jotain mielenkiintoista tekemistä.
Mutta valehtelisin jos väittäisin, että en osota talvea. Mä odotan sitä! Mä odotan sitä ihanaa energiapiikkiä minkä mä saan aina kun ensilumi tulee. Se saa minussa aikaan niin jotain suurta. Kaikkialla on niin ihanaa, sitä siis odotellessa. Sitä ennen katsotaan löydänkö mä jotain muuta postitiivista syksystä???!!!! Ideaoita?
PS. Mielestäni kynttilöitä voi polttaa koska vaan! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti